Ei mitään erikoisen hyvää, muttei huonoakaan

Epäpiristävä aamulenkki Sindin & Aadan kanssa, käytiin tuo Miikkulan lenkki ja reilu tunti meni. Vastaan tuli heppakin, ei suotta Vilma haukkunut sille, vaikka on nähnyt meijän nuorimman ponskin ja Pullankin se on nähnyt lähempää. Mut ei ne sellaset kokemukset pysy siellä pähkinäaivoissa...

Pyörimistä taas harjoteltiin, eli siis koira pyörii itsensä ympäri, käskynä pyöri. Pitää kädellä vielä vähän ohjata, eli ikään kuin pyöräyttää vain rannetta, niin Vilma tajuaa. Lopuks vedettiin yhteissuoritus kyseisestä tempusta, opetan tuolle vielä, että kun itse pyörähdän ympäri, Vilma tajuaa pyörähtää myöskin. Jännää, eikö?

Treenattiin myös jalkojen välistä pujottelua, hyppyjä käsien läpi, ryömimistä ym. hauskaa. Parhaiten menee tuo pujottelu, seuraava haaste ois sama takaperin.. Pakittamista on myös harjoiteltu, mut eipä se oikein suju. Ajattelin, että jouluun mennessä se osaa peruuttaa käskystä edes pari askelta, äsken palkka tuli vain siitä, kun koira siirsi painoonsa taaksepäin.. Hieman hiomista, mut eiköhän se opi nopeasti! Ja kun tosiaan kuulin, että jouluaatto on vasta perjantaina, suunnitelmat meni uusiksi.

Ryömiminen ei sujunut sitten ollenkaan. Johtui pitkälti siitä, ettei ole treenattu sitä paljoakaan ja miulla ei pitänyt pokka :D Namilla hivutin sitä eteenpäin, mut joka ikinen kerta se vetäs takajalkansa pitkäksi, tuossa kuva siitä asennosta. Naurattihan tuo vähän, kun neiti yrittää ryömiä tolla tavalla.. kuva on otettu 2010 keväällä.

Hypyt käsien läpi (kädet renkaan muodossa) onnistu lopuks ihan hyvin, aluksi Vilma jumitti aina nuuskimaan käsiä herkkuja odotellen. Sitten nami laitettiin toiselle puolelle, kyllä alkoi pomppimaan. Ei mikään täydellinen suoritus, muttei pohjanoteerauskaan.